Helppoa kalastusta ja vauhdin hurmaa

Tänään suuntasimme sadekuuroriskiä uhmaten veneellä Kellon Kiviniemeen ystäväpariskunnan kera. Menomatka sujui vaudikkaasti kryssien. Nopeus oli reilut 7 solmua lähes koko matkan. Veneen kallistukseen tuntuu muuten tottuvan. Viime kesänä hirvitti, kun kallistusmittari osoitti yli 20 asteen lukemia. Nyt 30 astettakin tuntuu ihan normaalilta. Emme kuitenkaan lähteneet reivaamaan, koska matka saaren suojaan ei ollut pitkä eikä tuultakaan ollut edes kuutta metriä sekunnissa. Reiviraja meillä tuntuisi olevan noin 7-8 metrissä sekunnissa.

 

Yksi tämän kesän tavoitteita purjehduksessa on kehittyä purjeiden trimmauksessa. A:n keväällä käymältä kurssilta mieleen jäi periaate, jonka mukaan purjeiden ollessa trimmissä vene kulkee suoraan ilman että sitä tarvitsee ruorista vääntää. Tänään kryssiessä isopurje veti huomattavasti genoaa tehokkaammin ja vene pyrki koko ajan nousemaan tuuleen. Niinpä pyrimme latistamaan isoa ja saamaan siitä tehoja vähemmäksi kiristämällä takastaagia, vetämällä puomia alaspäin kikkataljalla ja kiristämällä ison alaliesmaa. Lisäksi olisi voinut vielä siirtää levankivaunua "alamäkeen", mutta se jäi vielä kokeilematta, kun edellä mainitut keinot jo melko hyvin tehosivat ja ruorimiehen homma helpottui huomattavasti.

Kellon Kiviniemessä kalasaaliin saaminen on varsin helppoa: kalakeittoa myydään viikonloppuisin pienessä puodissa, josta saa ostaa myös muita kalaherkkuja. Me testasimme valkosipuliset lohiruusukkeet, lohiperunasalaatin ja graavilohen. Hyvää oli! Lisäksi viereisessä kalahallissa myydään tuoretta kalaa. Sieltä kotiin vietäväksi saaliiksi tarttui mukaan kaksi siikaa, jotka illalla savustimme. Tuore siika maistuikin purjehduspäivän päätteeksi taivaalliselta.