Seuran saaressa saimme valita vapaan poijun oman mielen mukaan, sillä saapuessame vain kylkikiinnityspaikoilla oli veneitä. Illan mittaan saareen saapui vielä muutama vene, mutta varsinaista ruuhkaa ei ollut havaittavissa.
Seuran kaksi saunaa ovat paikalliseen tyyliin mallia kuivasauna, joka on hieman haastavan oloinen toimintamalli näin alkukaudesta. Ajatukseni peseytymisen suhteen kulki seuraavasti: jos toiset uivat avannossa huvikseen, niin minä kyllä voin käydä saunasta pesulla meressä sulan veden aikaan. Ja kävinkin. Ja tuntuihan se hyvältä - jälkikäteen.
Veneen mittari näytti meriveden lämpötilaksi 12.5 astetta. Kovin moni tuskin osaa kuvitella miltä kyseisen lämpöinen uimavesi tuntuu, joten suosittelen kokeilemaan. Itse aloin pohtimaan kuinka shokeeraavalta tuntuisi pudota veneestä tuon lämpöiseen veteen. Tietysti vaatteet hieman saattaisivat hieman hidastaa kylmän veden pääsyä suoraan iholle, mutta epäilen silti että kylmä vesi voisi tarjota keholle ja mielelle aikamoisen lisäjärkytyksen itse putoamisen lisäksi. Ehkäpä kehon totuttaminen kylmään veteen onkin hyödyllistä myös tästä näkökulmasta?
Paluumatka osoittautui tulomatkan kylmäksi kopioksi: koneajoa tyynessä yksinäisyydessä, mutta nyt sai kaivaa kaapista kaikki vaatteet päälle. Lämpötilan suhteen homma muistutti kovasti aikaisempia pohjois-suomalaisia veneilyolosuhteita.
Pientä hupia paluumatkaan sain ajaessamme Vaxholmin lähellä sijaitsevan Stegesundin kapean väylän läpi. Ruotsalaiset ovat tehostaneet lateraalimerkkien viestiä lisäkilvellä, jossa vihreän nuolen avulla kerrotaan kummalta puolen ne vihreät kepukat olisi syytä kiertää. Ettei nyt vaan jäisi kenellekkään epäselväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti