Träskö-Storö

Olisihan se ajatustasolla hienoa, jos ehtisi perjantaina aloittaa viikonlopun vieton aikaisella satamasta ulosajolla. Ihan näin hyvin ei meille käynyt, mutta ehdimme perjantaina kuitenkin veneelle nukkumaan. Lauantaiaamuna oli mukava herätä kansiaamiaiselle aurinkoisessa satamassa.

Aamukahvia juodessa katselin veneiden paljoutta satamassa. Nopeat perjantailähdöt ovat ehkä hieman harvinaisempia kuin olin ajatellut. Eikä tästä kovin nopeaa lauantailähtöäkään tullut, sillä kuurasin veneen kannen huolella ennen lähtöä. Trälhavenilla näkyi purjeita siinä määrin paljon, ettei kanssaveneilijöiden määrää enää viitsinyt laskea. Takatuuli oli kovin vaisu, mutta käytännössä kaikki purjeveneet kelluttelivat rauhassa purjein ilman kiireen merkkiäkään. Lyhyillä välimatkoilla ehtii perille hitaamminkin. Me päätimme ainoana veneenä kaivaa esiin enemmän purjepintaa matkanteon jouduttamiseksi. Ja onhan se auringossa kylpevä genaakkeri komeaa katseltavaa.

Loppumatkasta tuuli virkosi ja pääsimme hurjastelemaan suorassa sivutuulessa yli seitsemän solmun vauhteja, joten perillä oltiin kohtuu ajoissa alkumatkan kellutteluista huolimatta.

Pääsimme valitsemaan mieluisan paikan läheltä saaren rantasaunaa: keula kalliossa, perä kohti ilta-aurinkoa. Träskö-Storö:n maisemat jyrkästi kohoavine rantakallioineen osoittautuivat meille mieluisiksi. Täällä silmä lepää.

Myöskin Skärgårdsstiftelsenin ylläpitämän kaikille avoimen rantasaunan terassilta olivat näkymät kohdallaan.

Nautiskelimme aurinkoisen päivän lämmöstä veneen takakannella ja koeajoimme vastahankkimamme aurinkovarjon. Pohjoisemmissa olosuhteissa sellaisen hankkiminen ei käynyt mielessäkään, mutta täällä etelämpänä auringon voima on saanut mielen toisiin ajatuksiin. Ensin tietysti pohdimme tekevämme itse jonkin sortin "kolmiopurjeen" tekemistä sinisestä sprayhood-kankaasta, mutta pikaisen googletuksen perusteella päädyimme ruotsalaisen venetarvikeliikkeen teettämään valmiiseen ratkaisuun. Aurinkovarjo on nopea ja helppo koota sekä viritellä paikoilleen puominkannattimen avulla.

Jos asiaa minulta kysyttäisiin, niin voisin lauantaipäivän  kokemuksen perustella suositella arkiluksuksen reseptiksi seuraavaa: purjehdusta genaakkerilla ja ilman, oleilua veneen takakannella silmien levätessä ulkomerellisissä rantamaisemissa, virkistäviä väliuinteja veneen takakannelta, rantasaunan pehmeitä löylyjä, grillausta rantakallioilla sekä illallista veneen takakannella auringonlaskua ihaillen. Niistä on arkiluksus tehty.

Äänestimme Träskö-Storö:n suoraan jatkoon. Tänne tulemme uudestaan.