Härnösandin
läheisyydessä sijaitsee suuri saari, Hemsö. Ohitimme sen tullessamme
Härnösandiin ja kiinnitimme huomiota korkean saaren rinteessä moderniin
rakennukseen. Turistioppaita selailtuamme ymmärsimme sen olevan vastikään
avattu ravintola Hemsö Fästningenissa.
Niin – Hemsö Fästningen. Se onkin
paikka, jonka takia oikeastaan tulimme Härnösandiin saakka. Fästningen on armeijan vanha, kallioon louhittu, aikanaan huippusalainen ydinpommin kestävä
rannikkopuolustuksen tukikohta, joka on kylmän sodan päättymisen jälkeen avattu
yleisölle. Viime kesänä paikka jäi käymättä, mutta tänä vuonna ei.
Neljänkymmenen
metrin syyvyyteen rakennetusssa tykistölinnoituksessa palveli 320 sotilasta. Linnoituksessa oli kaikki kolmen kuukauden maanalaiseen elämään tarvittava: asuintilat, kirjasto, keittiöt, sairaala, sähkölaitos, korjaamo jne.
 |
| Tilannekeskus |
 |
| Aikansa moderneinta tutka- ja tulenjohtotekniikkaa |
 |
| Jotain on syötävä maan allakin |
 |
| Korjaamot varmistivat täyden omavaraisuuden |
 |
| Kaikkeen oli varauduttu - sairastumiseenkin |
 |
| Kolmen kuukauden omavaraisuus vaatii isot varastot kaikkea mahdollista |
 |
| Oma voimalaitos varmisti sähkönsaannin |
 |
| Yli tunnin ohjatun kierroksen kruunasi lounas upealla merinäköalalla varustetussa ravintolassa |
Hemsö
Fästningeniin pääseminen veneilijänä olikin mutkikkaampaa. Saarella ei ole
virallista vieraslaituria, mutta pittoreskissa Prästhushamnissa on parhaat
päivänsä nähnyt pieni vieraslaituri, johon veneemme kiinnitimme. Luovasti.
Kalastajakylän kesä- ja muille asukkaille taisimme järjestää ankaroliinan
pituuden riittävyyttä ihmetellessämme ja satamassa mietintäympyrää ajaessamme
mielenkiintoisen aamunäytöksen. Lopulta saimme ankkurinkin pitämään.
Fästningenin palvelu on superhyvää. Kun soitin sinne,
ja kerroin meidän saapuvan veneellä Prästhushamniin, paikan omistaja lupasi
järjestää meille autokyydin. Ja näin tapahtui: saimme kyydityksen satamasta
noin kahdeksan kilometrin päähän Fästningeniin ja takaisin. Itse kierros
kallioon louhitussa linnoituksessa oli mielenkiintoinen ja ravintolan edullinen
ruoka superhyvää. Olisimme varmasti mielellämme
liikkuneet kävellenkin, mutta korkeusero oli korkeimpien suomalaisten hiihtokeskusten luokkaa ja kävelyreitillä oli kuulemma lempinimi ”deathwalk”.
Kyyti siis kelpasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti