Saareen pääsee Oulunsalon Varjakan satamasta itse käsin operoitavalla lossilla ja tietysti veneellä. Saaren miljöö on kuin sadusta. Saaressa on sammalpohjaisia kuusimetsiä, pusikoitumaan päässyt vanha sahan konttori ympäröivine rakennuksineen ja huikea näkymä Ouluun. Laiturista pääsee kävelemään 1900-luvun alussa toimineen sahan konttorirakennukselle selkeästi erottuvaa polkua pitkin.
Tänään opimme myös, että saaren länsiosassa on vanha telakka. Iloita voi siitä, että Oulun kaupunki on aikeissa kunnostaa Varjakansaaren sahamiljöön. Nyt saaren osin huonokuntoiset rakennukset ovat piilossa puskien takana ja harvojen saavutettavissa. Tällaista miljöötä soisi useampienkin pääsevän ihastelemaan ja sahan konttorirakennuksessa olisi potentiaalia vaikka millaiselle ravintolalle, kahvilalle tai B&B paikalle.
Aurinkoisesta ja lämpimästä säästä oli veneellämme nauttimassa tällä kertaa vähän suurempi porukka. Pienimmän retkeläisen ihastukseksi näimme kaikkiaan viisi sammakkoa, joista suurimmat olivat aikuisen miehen nyrkin kokoisia. Olen luullut, että suomalaiset sammakot ovat sellaista rääpälekokoa. Nämä eivät olleet mitään rääpäleitä, vaan ihka oikeita isoja sammakoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti