Kimallusta ja merihuumaa

Meri-ilmaa taas hengittäneenä, auringosta kaksi päivää nauttineena ja vene-elämän makuun jälleen päässeenä voin todeta vain, että oli niiiin hienoa olla kesän ensimmäisellä purjehduksella. Meri kimalsi, tuulta oli sopivasti, veneessä (lähes) kaikki toimi ja palatessa olimme saaneet merirentoutusta sopivan annoksen. Olen aina ollut sitä mieltä, että veneessä nukuttaa hyvin. Näin sanoi myös L:n ystävä, joka oli mukanamme ensimmäistä kertaa. Viime yönä tosin keulassa nukkujien unia häiritsi spinnun nostimen kilkutus, keulaköysiksi lainattujen skuuttiköysien nitinä ja toisessa peräkajuutassa kireälle vedetyn ankaroliinan vihellys. No ensi kerralla sitten muistaa, että nämä äänilähteet täytyy illalla eliminoida.

Eilen lauantaina kryssimme kevyellä tuulella Oulusta Iin Röyttään reilut viisi tuntia ja 21,8 mailia. Vaikka tuuli oli ajoittain kevyttä, kohtuullista vauhtia saimme veneen silti kulkemaan. 

Tänään palasimme pääosin yhdellä halssilla myötä- ja sivutuulessa. Tuuli oli hieman puuskaista, mutta sehän meille sopi ja mittarissa oli parhaimmillaan 7,8 solmua. Lähtiessä ja palatessa Oulussa oli lähes hellelukemat, mutta merellä  viileämpää. Kauempana ulkomerellä taitaa olla vielä vähän jäätäkin jäljellä. Sää oli kuitenkin toukokuuksi aivan ihanteellinen.

Purjehtiminen tuntui aimo annoksen rennomalta kuin viime vuonna, kun ei joka asiaa tarvinnut moneen kertaan miettiä. Lapsillekin oli viime vuodesta jäänyt monta asiaa mieleen. Tästä se kausi käynnistyy!