Bönhamn, kylä kuin elokuvasta

Bönhamn on mielestämme aivan erityinen paikka. <3 "Kylä kuin elokuvasta", sanoi 13 -vuotiaamme. 

Viime vuonna emme käyneet Högbondenin majakkasaarella, joten asia piti korjata nyt. Saarelle ei voi mennä omalla veneellä, vaan säännnöllisesti liikennöivällä vuoroveneellä, Ronjalla.

Ronja liikennöi Högbondenin saarelle sekä Barstahamnista että Bönhamnista. Koska emme olleet aiemmin käyneet Barstassa ajattelimme tietysti mennä sinne. Satama oli kuitenkin avoin itätuulelle, joten peräkajuutoissa nukkumista haittaavan perälätkytyksen estääksemme jatkoimme matkaa Bönhamniin. Barstahamn ei myöskään houkuttanut ainakaan mereltä käsin tarkasteltuna, joten päätös jatkaa Bönhamniin oli superhelppo. 

Majakkaretki Högbondeniin oli mainio: perillä odottivat huikaisevat maisemat, vanha majakkamiljöö tarinoineen ja viihtyisä ulkokahvila.

Maisemissa tiivistyy tunnelma, jonka vuoksi veneemme keula kääntyi tänne jo toisena peräkkäisenä kesänä.

Hieno Häggvik

Jostain ihmeellisestä syystä olin viime vuonna kirjoittanut karttaan isolla EI Häggvikin sataman kohdalle. Ehkä suhtauduimme viime vuonna varovaisesti sisäänajoreittiin eli kapeaan solaan, joka nyt osoittautui varsin upeaksi kokemukseksi.

Solan päästä löytyi viehättävä Häggvikin kylä ja vierassatama. Sataman parasta antia oli rauhallisuus, lainattavissa olevat polkupyörät sekä hauska kumpuileva maaseutumaasto. Huoltorakennus oli vastikään uusittu ja hyvin varustettuun kauppaan vajaan kolmen kilometrin päähän pääsi kätevästi pyörällä. Näistä fasiliteeteista innostuneina hemmottelimme itseämme mansikkakakulla. Pohja paistui kätevästi huoltorakennuksen uunissa ja nuoriso käväisi hakemassa mansikat pyörällä kaupasta.

Vierassatamasta ei ollut myöskään pitkä matka Mannaminneen, joka on mielikuvituksellinen ja persoonallinen kokoelma rakennuksia ja tavaraa eri puolilta maailmaa paikan omistajapariskunnan maailmankatsomuksen mukaan näyttelyiksi rakennettuna. Kokemus tämäkin.

Päivän lenkkimaastot löytyivät jälleen Höga Kusten -ledenin poluilta. Tällä kertaa maasto oli korkeuserosta huolimatta enimmäkseen märkää ja mutaista heinikkoa. Näköalatkin jäivät harmillisesti tiheähkön metsikön taakse. Aiottua pidemmäksi venyneen kaksi ja puolituntisen lenkin jälkeen oli, no rehellisesti, ei voittaja- vaan selviytyjäfiilis. Häggvikenin tienoon asfalttitiet sen sijaan olivat maisemallisesti kauniita eli ehkä lenkkiä ei tästä kylästä startaten kannata suunnata Höga Kusten -ledenille.

Lövvikistä Höga Kusten-ledenille

Kahden pilarin ja upeiden vaijereiden varassa oleva Högakustenbro on yksi alueen upeimmista maamerkeistä. Sillan tienoilla on vierasvenesatama, hotelli ja ravintola.

Ne jätimme kuitenkin suosiolla tällä reissulta väliin ja suuntasimme sen sijaan lähempänä sijaitsevaan Lövvikiin (joka on muuten Båtsportkortiin merkitty nimellä Sör-Lövvik). A-P halusi sinne erityisesti saunan vuoksi. Sauna löytyi ja samoin siisti palvelurakennus. Laiturikin oli vastikään uusittu ja itse satama oli rauhallinen poukama. Sauna oli tosin ruotsalaiseen malliin vedetön ja pukuhuoneena toimivaa eteistä voisi luonnehtia jonkin sortin höyrykattilaksi.

Lövvikin parasta antia oli rauhallisten yöunien lisäksi aamulenkki, jonka suuntasimme vaellusreitti Höga Kusten-ledenin poluille vierasvenelaiturista Valkallenin vaaralle. Maisemat olivat upeat ja 241 metrin korkeuserosta selvittyä oli suorastaan voittajaolo. Valkallenista nimen taustalla kerrotaan olevan vaaran käyttötarkoitus: vielä 1700-luvulla sen huipulle oli sytytetty tuli varoittamaan väkeä vihollisen lähestymisestä.