Visby

Kansainvälisen kaupan keskus ja hyvä sijainti kaupan kulkureittien varrella Itämeren keskellä. Siis Hansaliiton aikaan. Ja sen kyllä huomaa vielä tänäkin päivänä. Ei ole ollut rahasta puutetta kun taloja, muureja ja kirkkoja on rakenneltu.

Kuulemma kirkkoja Gotlannissa riittää, sillä yksi tapa osoittaa varallisuutta oli rakentaa kylälle oma kirkko. Liekö kirkoille ollut myös tarvetta, sillä voisi epäillä entisaikain menon voineen olla aika villiäkin, kun laivat ovat saapuneet satamaan ja merimiehet ovat päässeet viettämään vapaailtaansa. Visbyn goottilainen tuomiokirkko lasimaalauksineen on edelleen varsin vaikuttava ilmestys pienen kaupungin kirkoksi.

Rahaa on siis päässyt kertymään Visbyhyn aikain saatossa. Rahamiehet ovat tietysti tarvinneet jotain mielekästä tekemistä, joten muutamat joutilaat herrat ovat päättäneet vuonna 1855 perustaa aikansa kuluksi puutarhan. Kävimme ihmettelemässä tätä De Badande Wännerna -yhdistyksen omistamaa botaniska trädgårdia. On varmaan ollut hauska käydä reissuilla maailman äärissä keräilemässä eksoottisia kasveja, joilla on sitten voinut elvistellä kotipuolessa. Tämäkin erikoinen hieman kuusen näköinen puu oli raahattu muistaakseni jostain väliameriikasta.

Nykyisellään kasvien keräily ei ole ilmeisesti kovin suosittu harrastus, joten yhdistyksen nykyiset nokkamiehet ovat hommanneet jazz -orkestereita soittamaan puutarhaansa joka torstaiksi. Tämähän sopi meille ja kävimme kuuntelemassa tunnin mittaisen setin ruusujen keskellä.

Olimme kuulleet varoituksia, että Visbyhyn ei välttämättä kannata mennä Stockholmsveckanin aikaan. Siis viikolla 29. Silloin siellä kuulemma biletetään isosti. Tämä maaginen viikko alkoi lähestyä ja sisempi satama-allas alkoi täyttyä moottoriveneistä.

Eräässä jahdissa kuulosti olevan äänentoistolaitteita enemmän kuin keskisuuren kaupungin isoimmassa diskossa. Musiikkimaku tuntui koostuvan 90-luvun parhaista eurodancebiiseistä. Rokkikonserttitason volyymi ei tuntunut ainakaan päiväsaikaan häiritsevän ketään. Ehkä se oli juuri sitä mitä sisäsataman veneyhteisö oli tullut tänne hakemaan. Me emme. Oli tullut aika jatkaa matkaa.

Fårö – lampaiden saari

Landsortista matka jatkui kohti kesälomareissun pääkohdetta, Gotlantia. Matkaa Landsortista Visbyhyn kertyi 72 NM. Alkumatkasta tuulet avomerellä olivat kevyitä ja aurinko lämmitti sopivasti.

Puolivälin kohdilla päällemme oli parkkeerannut isohko tumma pilvi. Tunnetusti tuulet asuvat tummien pilvien alla, joten ilman viilentymisestä huolimatta olimme tyytyväisiä sillä tuulet mahdollistivat purjeiden noston. Pilvi tarjosi myös vaikuttavan ääninäytöksen ukkosen jyrähtelyn muodossa. Rullasimme välittömästi purjeet sisään, keräsimme kaiken tavaran pois avotilasta, laitoin sadekamppeet päälleni ja valmistauduin henkisesti tulevaan ryöpytykseen. Tällä kertaa jyrähtely ei kuitenkaan ollut lupaus tulevasta ja pääsimme perille kuivina ilman ylimääräistä ohjelmanumeroa. Visbyn satama oli melko lailla täysi, mutta saimme paikan ulomman aallonmurtajan luota.

Vaikka rantauduimme Visbyhyn, halusimme nähdä enemmänkin Gotlantia ja päädyimme vuokraamaan samakonttorista auton. Päiväretken tavoitteena oli kiertää Gotlannin pohjoispuolen saari - Fårö.  Halpa ja hyvä tulevat yleensä eri paketeissa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Satamakonttorin autonvuokrahinta oli todella edullinen, joten mistään luxuskulkupeleistä ei todellakaan ollut kysymys. Me saimme allemme sporttisen retroauton eli VW Polon vuosimallia 1999.

Pololla kurvaillessa täytyi keskittyä ajamiseen hieman tavallista enemmän, joten tienvarsien maisemien vilkuilu jäi hieman vähemmälle. H:n ilmoittaessa nähneensä valkoisen kamelin, epäilin jo säästäneeni väärässä paikassa, sillä päivä oli varsin lämmin eikä autossa ollut ilmastointia. Kamelihavainnon varmistamiseksi tein tyylikkään uukkarin ja palasimme hitaasti ajaen kohti havaintopaikkaa. Valkoisen kamelin löytyminen oli tällä kertaa varsin helpottava uutinen ja pääsimme jatkamaan matkaa hyvillä mielin.

Lauttamatka Fårön saarelle kestää noin kahdeksan minuuttia, mutta kumpaankin suuntaan saimme jonottaa lauttaan pääsyä reilun puolisen tuntia. Jonotus kannatti, sillä Fårön saaren maisemat ja tunnelma ovat kuin suoraan Late Lammas -piirrossarjasta.

Kävimme toki katsomassa Fårön kuuluisat raukit. Ne ovat korkeita kivipatsaita, joiden välisen pehmeämmän materiaalin vesi on ajan kuluessa syönyt pois.

Epäilin tosin ihmisen auttaneen luontoäidin työtä joidenkin kivipatsaiden kohdalla. Liekö joku saarelainen halunnut ikuistaa kiveen paikallista naiskauneutta, mutta ainakin minulle tuli jotenkin mieleen Pekka Puupää -elokuvien äkäinen pirttihirmu Justiina.

Vanhojen kalastusmajojen sijainnin perusteella voisi epäillä saaren pohjoispuolen ja Gotska Sandön välisten matalikkojen tarjonneen hyviä kalansaalita. Nyt vanhat kalamamajat ilahduttivat turisteja kuvauksellisella sijainnillaan.

Saaren itärannalla kävimme ihmettelemässä kilometrien pituisia hiekkarantoja. Luinkin jostain, että Gotlanti on ruotsalaisten oma ”Mallorca”: lomasaari jonne tullaan makoilemaan aurinkoisille rannoille.

Illalla ymmärsin vielä yhden Gotlannin tarjoaman lisäbonuksen, täällä voi nähdä auringon laskevan mereen.

Tukholman saariston eteläisin piste – Landsort

Jo toisena purjehduspäivänä loma alkoi todella tuntumaan lomalta. Seilasimme uusilla vesillä ja maisemat olivat meille ennennäkemättömät. Kävin välillä keulakannella istumassa ja  fiilistelemässä tunnelmaa. Veden kohinan kuuntelu keulakannella sai ajatukset kauas arkirutiineista. Lomalla viimeinkin!

Lyhyen neuvottelun jälkeen saimme paikan täydestä Landsortin satamasta. Osalle myöhemmin saapuneille ei enää paikkaa pystytty järjestämään, eikä tuplariviin laitto tuntunut olevan täällä päin tapana. Osa ratkaisi asian kiinnittymällä vastapäiseen kalliorantaan peräankkurin kera. Hyvä vinkki satamamaksun säästämiseksi, joka muuten Landsortissa määräytyy veneen leveyden perusteella.

Vierasvenesatamasta on kolmisen kilometriä matkaa varsinaiselle kylälle, jossa on luotsiasema, vandrarhem, laituriravintola ja tietysti hieno Landsortin majakka. Ensimmäinen majakka rakennettiin puusta 1658 ja se paloi jo 1672. Seuraava versio rakennettiin kivestä ja on edelleen pystyssä.

Varasimme saunavuoron rantasaunasta, josta pääsi uimaan kallioiden väliseen solaan. Ruotsalaiseen tapaan saunaan oli osattu asentaa ikkuna, joten lauteilta avautui hieno näkymä merelle. Kiuas oli suomalainen Helo, joten kerrankin sauna oli tarpeeksi kuuma. Löylyäkin irtosi tarpeeksi ja jopa suomalaiskansalliset korvanpolttolöylyt olisivat olleet mahdolliset.

Saarella asuu vakituisesti noin 20 henkilöä ja sinne pääsee yhteysveneellä. Kylä on rakennettu tiheäksi yhteisöksi ja talot ovat ruotsalaiseen tapaan erittäin hienossa kunnossa hoidettuine puutarhoineen.

Kuriositetttina voi mainita Itämeren syvimmän kohdan sijaitsevan Landsortin edustalla; ”Landsortsdjupet” on syvimmillään 460m.