Pitkin autiota hiekkarantaa

Viime vuonna parikin eri laitureilla tapaamaamme kanssaveneilijää suositteli meille käyntikohteeksi Kokkolan pohjoispuolella sijaitsevaa Ohtakaria. Sinne johtava väylä oli kuulemma ruopattu köliveneystävälliseksi ja alueen upeita hiekkarantoja olin jo aiemmin kiikaroinut ohi kulkiessamme. Matkaa Mustakarin satamasta Ohtakarin kalastajakylään kertyi 19.8 NM. Avomeriosuuden purjehdimme makoisasti sopivassa sivutuulessa. Aurinkokin paistoi.

Ohtakarissa on pieni kalastajakylä ja -museo. Parhaiten Ohtakarin saari sekä koko Lohtaja ja sen Vattajanniemi tunnetaan upeista hiekkarannoista. Ne jatkuvat saaresta mantereen puolella yhtäjaksoisesti 15 km.

Aamulenkin reittiä ei tarvinnut paljon pohtia. Se kulki pitkin täydellisen autiota hiekkarantaa. Aution rannan valinnassa saa Ohtakarissa olla tosin tarkkana, koska osa upeasta rannasta on Puolustusvoimien maalialuetta, jolla liikkuminen on turvallisussyistä kiellettyä räjähtämättä jääneiden ammusten takia.

Luonnontilainen upea biitsi oli uskomattoman rauhoittava maisema. Rantahiekkaan tehty jälkikin katoaa sopivasti ajan kuluessa. Sitä tuskin on enää muualla kuin kuvassa.

Purjesulkeiset avomerellä

Köydet irtosivat Holmön laiturista 07:15, samaan aikaan pietarsaarelaisen veneen kanssa. Kahden veneen eskaaderi Perämeren yli Suomeen alkoi aurinkoisessa kelissä ja 6-8m/s myötätuulessa. Myötäaallokko heilautteli sivulle vedettyä puomia, mutta tilanne rauhoittui preventteriköydellä. Genoaa aukaistiin vain maltillisesti, koska sekin pyrki läpsymään. Tuuli oli väliin puuskainen, joten genaakkeria ei alkumatkasta nostettu. Kun purjesäädöt oli saatu hierottua kohdalleen, niin mitäpä sitä muuta kuin rentoilemaan.

Päivän edetessä ilma lämpeni ja tuulikin himmaili sääennusteen mukaisesti 5m/s tienoille. Vauhtia haettiin kaikin keinoin: ajamalla virsikirjalla, genaakkerilla, leikkaamalla tuuleen jiippaillen sekä ajamalla pelkällä isolla koneavusteisesti suoraan myötätuuleen reittiviivaa pitkin. Vauhdin pudotessa alle kolmen ja puolen solmun purjeet kelattiin sisään ja matkantekoa jatkettiin dieselpasaatin voimalla. Onneksi tuuli palasi nopeasti ja loppumatkasta mentiin taas genaakkerilla. Kaikkia mahdollisia purjesettingejä kokeiltiin, mikä näkyi hyvin avotilan lattian köysispagetista. Avotilan ruuhkaa lisäsi miehistö, joka hakeutui lämpötilan noustessa avotilan penkeille makoilemaan aurinkoon. Avomeripurjehdusta parhaimmillaan.

Avomereltä käsin Kokkolan ja Pietarsaaren edusta vaikutti kovin autiolta. Ei huviveneitä eikä rantamökkejä. Tilanne muuttui, kun sujahdimme Kokkolan saariston läpi kiemurtelevalle 3m väylälle, joka oli lyhin reitti Kokkolan keskustan liepeillä sijaitsevaan GSF:n satamaan. Saariston rannat olivat täynnä mökkejä ja vesiliikenne vilkasta. Perämoottoriveneet suhasivat saariston suojassa sinne ja tänne. Vastaan tuli saunalauttakin.

Perille GSF:n laituriin pääsimme 66NM:n matkan jälkeen noin klo 21:00. Hipsimme rantautumismaljojen kanssa suoraan rantasaunaan ihailemaan iltaauringon valaisemaa merimaisemaa.

Seuraavan päivän aamuna nuoriso-osasto lähti Kokkolasta junalla kotiin. Lomaa on jäljellä vielä reilu viikko, jonka aikana vene pitäisi saada purjehdittua Ouluun. Seuraavana etappina voisi olla joko vanha suosikkimme Tankar tai meille vielä käymätön Ohtakari, jota olimme kuulleet kehuttavan kovasti. 

Maalaistunnelmaa Holmössä

Nuoriso-osaston osalta veneily alkoi lähestyä loppuaan, joten käsillä oli kaksi vaihtoehtoa: bussilla Umeåsta Tornion kautta kotiin Ouluun tai junalla Kokkolasta kotiin. Tuulet olivat puhallelleet reippaasti jo muutaman päivän etelän suunnalta, mutta sääennusteisiin ilmaantui sopivan oloinen tuulirakonen muutaman päivän päähän Perämeren ylitystä ajatellen. Lähdimme siirtymään Umeåsta sopiville pelipaikoille Holmön pohjoiskärkeen odottelemaan tuulen ja aaltojen tyyntymistä. Etelätuulta oli edelleen 6-8 m/s sekä edellisen päivän kovan tuulen jäljiltä oleva vajaa metrinen maininki. Myötätuuleen ja myötäaaltoon matkanteko oli kuitenkin helppoa: isopurje sivulla aalloilla surffaillen. Hieman kävi sääliksi vastaantulevia konettavia purjeveneitä, jotka olivat selvästikin lähteneet aamulla tekemään saman noin 20NM legin toiseen suuntaan.


Holmössä periruotsalainen sliipattu ja hieman hienosteleva tunnelma loisti poissaolollaan. Tilalla oli käytännönläheinen maalaistunnelma, joka ilmeni muun muassa polkupyörän lastenistuinten luovissa käyttötavoissa.

Venerannassa oli kakkoskakkosesta tehty puinen teline, johon oli kiinnitetty kaksi polkupyörän lastenistuinta rinnakkain. Arvelin sitä käytettävän lasten venekuljetuksiin. Näin myös purjeveneen takakaiteeseen kiinnitetyn polkupyörän lastenistuimen. Pysyvätpähän naperot turvallisesti aloillaan venematkan ajan.

Satamassa oli paljon paikallisten veneitä, joista silmään osui söpön pieni purje(?)vene sähköperämoottorilla. Varsinainen "Mr. Bean" -vene.

Holmön satamasta löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut pyykinpesukoneineen ja ruokakauppoineen. Bonusohjelmanumerona voi seurata vuorolautan kapteenin taitavaa kipparointia ahtaassa satama-altaassa. Holmö on iso saari autoteineen ja turistien houkuttelemiseksi sataman läheisyydestä löytyy (täältäkin!) iso kalastusmuseo. Museon kulttuurinen tarjonta jäi tänäkin vuonna näkemättä, sillä kortinlukulaite ei toiminut ja käteinen oli jäänyt veneeseen. Tyvärr.

Tuuli tyyntyi myöhään illalla ja ehdin jo innostua ajatuksesta saada hienoja auringonlaskukuvia. Kaivoin kameran esiin kunnes muistin avomeren horisonttiin laskevan auringon olevan suomalaisten etuoikeus.