Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Kalajoen edustalla. Kalastajayhteisön asuinpaikkana toimineille saarille on Ruotsin vallan aikana myönnetty oikeus itsenäiseen paikallishallintoon. Säädösten mukaisesti mökkien täytyy noudattaa ulkoisesti yhtenäistä linjaa, eikä katoille saa esimerkiksi asentaa antenneja. Vierailtuamme Maakallassa tästä riitti lasten kanssa pitkän aikaa filosofista keskustelua hallinnosta ja demokraattisesta päätöksenteosta.
Ulkokallaan emme tällä matkalla poikenneet, vaikka itse majakka sijaitsee siellä.
Maakallassa ihasteltavaa riitti. Saaren keskipiste onkin majakan sijaan kaunis paanukattoinen puukirkko. Mitkä rappuset!
Maakallassa on edelleen tiivis kalastajien yhteisö. Olimme kuitenkin harmissamme kalastajien puolesta, kun siikasaalis oli viime kesänä vähissä. Meitä se kirpaisi vain sen verran ettemme saaneet kalaa illalliseksi vaan jouduimme tyytymään veneen jääkaapin antimiin.
Vierailijat toivotettiin saaren yhteiseen saunaan tervetulleiksi paikallisten jälkeen. Löylyt autenttisessa saunassa täydellisellä näköalalla maistuivat makoisilta purjehduspäivän jälkeen.
Veneseuramme järjesti viikolla aina ajankohtaisen teemaillan meripelastuksesta. Asiantuntijana puhumassa oli paikallisen Merivartiostoaseman edustaja. Itse en päässyt mukaan, mutta opitussa riitti puhuttavaa pitkälle iltaan, kun A palasi tilaisuudesta. Taas tuli todistettua, että luulo ei ole tiedon väärti.
Harhaluulo 1
Jos vene joudutaan jättämään, veteen kannattaa mennä vähissä vaatteissa. EI kannata. Jos on aikaa, niin vaatetta kannattaa pukea päälle reilusti. Suurin uhka veden varaan jouduttaessa on hypotermia, myös elokuussa vesien ollessa lämpimimmillään.
Harhaluulo 2
Vedessä kellutaan selällään. EI, vaan sikiöasennossa, jotta lämmönhukka on mahdollisimman pieni.
Harhaluulo 3
Hätäraketin ampuminen on helppoa. EI ole. Raketteja on olemassa kahta mallia ja molempien ampuminen vaatii harjoittelua (ilman että riskinä on raketin ampuminen veneeseen). Harjoituksia voi järjestää jos siihen hakee kirjallisen luvan Merivartiostolta.
Harhaluulo 4
Ruotsissa veneiltäessä pitää muistaa soittaa Ruotsin pelastusviranomaiselle. EI tarvitse. Suomeen Merivartiostoon voi hätätilanteessa soittaa myös Ruotsin puolella veneiltäessä. He kuulemma "neuvottelevat Göteborgin kanssa" kuka tulee apuun.
Jotakin sentään tiesin ennestäänkin.
Merivartiosto pelastaa ihmisiä ja ympäristöä, ei kalustoa. Olisi kuitenkin varsin ikävää, jos konerikon kohdattua pitäisi ihmetellä, että pitäisikö rantaan meloa vai mitä. Siksipä Trossi ja vapaaehtoistoimintaan perustuva Meripelastusseura on niin hieno juttu. Investoimalla 70 euroa Trossimerkkiin ja Meripelastusseuran jäsenyyteen veneesi hinataan maksutta lähimpään satamaan matkan keskeytyessä. Toivon että meidän 70 euroa menee tänäkin kesänä vain ja ainoastaan Meripelastusseuran toiminnan tukemiseen.
Terveiset iltalenkiltä. Tuli otettua tuntumaa veteen. Enemmän ei-suunnitellusti kuin suunnitellusti. Päätin suhtautua tilanteeseen kuitenkin positiivisesti, kun vedessä on kyse SELVÄSTÄ kevään merkistä. Lenkkireitillä eteen tuli koko kävelytien levyinen lammikko, jonka läpi kahlaamiseen kuivin jaloin olisi tarvittu vähintään Hunterit. Hai -saappaiden varsi ei olisi riittänyt.
Minähän ajattelin (lenkkarit jalassa), että otanpa sitten reitin tuolta hangen puolelta. Alku meni hyvin, mutta mielessä ei käynyt, että hangen allakin voi olla näihin aikoihin vuodesta vettä. Niinpä olinkin pian nilkkojani myöten sulamisvedessä. Onneksi oli sentään märkänäkin lämmittävät villapohjasukat niiden litimärkien lenkkareiden sisällä. Ja pian positiivisuus kasvoi entisestään kun näin, että huoltofirman setä asetteli paikoilleen uimarannan viereen jäätelökioskia! Kyllä se kesä vielä tästä tulee.
