Aurinkoa, vaan ei liikaa

Viime vuosina olen oppinut ottamaan auringon riskit vakavasti. Takana ovat ajat, jolloin auringossa istuttiin rajattomasti ja kärsittiin pahimmillaan laattoina kesivästä nahasta. Ihosyöpäriskeistä varoitteleva valistus on siis tehonnut. Veneellekin vietiin heti kättelyssä setti aurinkovoiteita: sekä kasvoihin että vartalolle sopiva perhekoko Vichyn hyvin imeytyvää voidetta, purjehdushousujen taskuun sopiva pakkauskoko kasvoille ja huulivoide. Viime kesänä huomasin, että aurinkosuojaa muistaa ehkä jopa lisätä päivän mittaan, jos se on käden ulottuvilla. Aftersun -voiteen virkaa ajaisi kyllä joku perusvoidekin, mutta Vichyn tuote osui sopivasti käteen apteekissa. Ja pakkauskin oli kivan värinen. Kertoimissa on aina nolla perässä eli ihan pientä suojaa ei edes huolita mukaan.

Muutakin kosmetiikkaa on tarttunut veneelle vietäväksi meriteeman houkuttelemana. Pakkaussuunnittelijat hoi - olen altista kohderyhmää!

Kimallusta ja merihuumaa

Meri-ilmaa taas hengittäneenä, auringosta kaksi päivää nauttineena ja vene-elämän makuun jälleen päässeenä voin todeta vain, että oli niiiin hienoa olla kesän ensimmäisellä purjehduksella. Meri kimalsi, tuulta oli sopivasti, veneessä (lähes) kaikki toimi ja palatessa olimme saaneet merirentoutusta sopivan annoksen. Olen aina ollut sitä mieltä, että veneessä nukuttaa hyvin. Näin sanoi myös L:n ystävä, joka oli mukanamme ensimmäistä kertaa. Viime yönä tosin keulassa nukkujien unia häiritsi spinnun nostimen kilkutus, keulaköysiksi lainattujen skuuttiköysien nitinä ja toisessa peräkajuutassa kireälle vedetyn ankaroliinan vihellys. No ensi kerralla sitten muistaa, että nämä äänilähteet täytyy illalla eliminoida.

Eilen lauantaina kryssimme kevyellä tuulella Oulusta Iin Röyttään reilut viisi tuntia ja 21,8 mailia. Vaikka tuuli oli ajoittain kevyttä, kohtuullista vauhtia saimme veneen silti kulkemaan. 

Tänään palasimme pääosin yhdellä halssilla myötä- ja sivutuulessa. Tuuli oli hieman puuskaista, mutta sehän meille sopi ja mittarissa oli parhaimmillaan 7,8 solmua. Lähtiessä ja palatessa Oulussa oli lähes hellelukemat, mutta merellä  viileämpää. Kauempana ulkomerellä taitaa olla vielä vähän jäätäkin jäljellä. Sää oli kuitenkin toukokuuksi aivan ihanteellinen.

Purjehtiminen tuntui aimo annoksen rennomalta kuin viime vuonna, kun ei joka asiaa tarvinnut moneen kertaan miettiä. Lapsillekin oli viime vuodesta jäänyt monta asiaa mieleen. Tästä se kausi käynnistyy!

Maston pystytys for dummies

Sunnuntai-illan aikaansaannos oli tosiaan maston pystytys. Sekin on joillekin varmasti jo rutiinia, mutta ei meille. A:n kaksi ystävällismielistä kolleegaa oli mukana talkoissa ja taas kyselimme nöyrästi satamassa pyörineeltä porukalta lisävinkkejä, kun tenkkapåå meinasi välillä iskeä. Tässäpä noviisille mukaan tarttuneet opit listattuna eli maston pystytys for dummies.

• Masto valmistellaan nostoon eli kiinnitetään saalingit ja niihin edelleen vantit. Lisäksi irroitetaan mahdolliset säilytyksen aikaiset kiinnitykset mastosta. Nostimia ja vantteja on hyvä vielä järjestää, kun masto on kumollaan. Maston juuren kohdalle koimme hyväksi jättää yhden kuminauhakiinnittimen estämään vanttien holtitonta heilumista noston aikana.
• Valitaan taas riittävän kestävä nostoliina, joka viedään meidän tapauksessa ylimpien saalinkien ali maston ympäri ja kiinnitetään nosturiin.
• Genoan rullalaitteesta pidetään erityistä huolta, jottei alumiininen putkirakenne pääse taittumaan. Kannattaa kiinnittää genoan nostin kuminauhalla ala-asentoon jotta se ei pääse liukumaan ylös (tai alas sormille).
• Nostettaessa yksi henkilö käyttää nosturia, yksi huolehtii maston juuresta, yksi rullalaitteesta ja yksi liikkuu eri tehtävissä tarpeen mukaan. Itse en lähtisi hommaa tekemään vähemmällä kuin neljällä henkilöllä.
• Masto nostetaan veneen kantta hieman korkeammalle ja etustaagi tai rullalaite kiinnitetään ensin.
• Tämän jälkeen täsmäytetään varovasti masto paikalleen ja katsotaan ettei mitään - myöskään sormet - jää maston ja kannen väliin. On myös huolehdittava, että johdot menevät oikein.
• Ylävantit kiinnitetään ja koko tämän ajan pidetään huolta, että masto pysyy paikallaan.
• Kun ylävantit on kiinni, tilanne on stabiili ja mastosta ei enää tarvitse pitää käsin kiinni. Sitten edetään alavantteihin ja takastaagiin.
• Nosturilta ei poistuta ennen kuin on muistettu kiinnittää vindex ja tuulimittari.

For dummies -osuus oli siinä. Maston virittämiseen on ammattimaisia ohjeita täällä englanniksi ja helpot pikaohjeet täällä suomeksi.

Vesillä ollaan

Vene on vihdoin vesillä, yippee! Näin se kävi:

 

Mitä ensikertalaiset oppivat veneen vesille laskusta?

• On hyvä, että ammattilaiset hoitavat veneen laskun. Veneilijän vastuulle jäävissä jutuissa voi konsultoida kokeneempia veneilijöitä. Me saimme paljon apua konkareilta, kiitos siitä!
• Ennen nostoa ohjailuköydet kiinnitetään kannelle ja laitetaan traileriin siten, että ne ulottuu ottamaan käteen maasta käsin. (Ei tarvinnut kiivetä tikkailla enää kannelle.)
• Veneeseen kiinnitetään fendarit. (Ei unohdettu, että ollaan laituriin taas pitkästä aikaa menossa.)
• Veneen kylkeen merkataan kohdat, joihin nostoliinat asetellaan. Valokuva, josta nostokohdat näkee ajaa saman asian. (Saattaa tulla turhia tai aiheellisia sydämentykytyksiä, jos liinat ovat väärissä kohdissa.)
• Kuhunkin veneeseen valitaan riittävän kestävät nostoliinat. (Ei pudonnut, huh.)
• Kun vene on vedessä ja nostoliinat vielä KIINNI tarkistetaan läpiviennit. (Eikä se myöskään uponnut.)

Jännitti siis hieman, mutta lopputulos oli varsin palkitseva. Helleviikonloppu sujui oikeastaan kokonaan veneellä puuhaillessa: siivousta sisältä, vielä vähän vahausta, puutelistojen laadintaa ja tavaroiden kuskausta. Varusteiden ja sisätilojen tilannekatsaus osoitti, että verhot, pelastusrengas ja heittoliinan suojapussi täytyy uusia - esteettisistä syistä. Tänään kiiruhdin siis Eurokankaaseen tilaamaan uudet verhot ja A tekee juuri pelastusrengastilausta.

Maston saimme myös paikalleen illan suussa loistavan talkooväen ja erään konkariveneilijän vinkkien avustuksella. Kiitos! Mastourakastakin tuli oppeja kerättyä, mutta onneksi ei liiemmin kantapään kautta. Palataan siihen toisessa postauksessa. Tähän kuvaan, näihin tunnelmiin.

Äitienpäiväpuleeraus

Tänä äitienpäivänä puleerauksen kohteena ei ollut kenenkään äiti vaan tietysti vene. Aloitimme sen pesun eilen pohjasta, jonka kimppuun kävimme oksaalihappoliuoksella. Ja kas - pohja vaihtoi väriä. Tänään äitienpäiväaamiaisen jälkeen suuntasimme taas satamaan eväsleipien kera.

Aamulla pressukin oli vielä veneen päällä. Tässä ennen ja jälkeen kuvat.

Iltapäivällä vahausrättiä heiluttaneiden paatit loistivat auringossa varsin kiiltävinä! Liekö salaisuus ahkerissa puunaajissa vai myös erinäisissä kemikaaleissa, joita satamassa tuntui olevan käytössä varsin edustava valikoima.

Meillä oli mukana nämä neljä: Autoglymin puhdistava vaha, Hempelin Rubbing liquid vaikeisiin kohtiin (tällä muuten lähtee melkein kaikki muu paitsi naarmut), viimeistelyvaha sekä kumiosien käsittelyyn Rib renew stain remover. Tuolla viimeksi mainitulla sain peräpeilin törmäyslistan jo läheisesti muistuttamaan veneen kyljen väriä.
Veneitä laskettiin veteen kiivaaseen tahtiin niin lauantai kuin sunnuntaikin, mutta joku tässä maisemassa vielä kummastuttaa. Mastot?

Majakkasaari: Hailuoto

Hailuoto on Suomen merialueiden kolmanneksi suurin saari, joten oikeastaan se on paljon enemmän kuin pelkkä majakkasaari. Saarelle kuljetaan mantereelta lauttayhteydellä. Saaren asukkaiden elinkeinot ovat liittyneet pitkälti mereen, mutta nykyisin siellä työtään tekevät myös useat taiteilijat kuten Riikka Soininen, Anni Rapinoja ja Aki Roukala. Se että saari on vetänyt puoleensa paljon myös ei siellä kasvaneita, kertoo saaren mielenkiintoisesta miljööstä ja ympäristöstä. Viimeisten vuosien aikana matkailuun on saarella panostettu ja esimerkiksi luotsihotelli, taidegalleria ja merelliset ravintolat toivottavat vieraat tervetulleeksi. 

Marjaniemi on Hailuodon merenpuoleinen kärki ja siellä sijaitseva vierasvenesatama houkuttaa luokseen varmasti meidänkin venekunnan useampaan otteeseen tänä vuonna. Itse odotan erityisellä innolla teatterifestivaalia sekä majakkavierailua. Marjaniemen komeus kun on jäänyt minulta syystä tai toisestä näkemättä sisältä käsin, vaikka muutoin olen usein Marjaniemessä käynyt.

Vierasvenesataman palvelut ovat kattavat ja lapsia houkuttelee Marjaniemen upea hiekkaranta. Reilu vuosi sitten ovensa avasi Marjaniemeen myös kalasavustamo, jonka tuotteita voi tilata Oulussa kotiovellensa ja ostaa suoraan Marjaniemessä sijaitsevasta putiikista.

 

Illallinen ystävien kanssa

Tämä viikonloppu sujui ihanien ystävien, hyvän ruuan ja vanhojen muistelun merkeissä.

Makuhermoja illallispöydässä kutkutti erityisesti munakoisoalkupala. Resepti siihen löytyy täältä, klik.